Kuparin uniikki tarina
Kupari oli ensimmäinen metalli, jota ihminen oppi työstämään. Kuparista on muotoiltu koruja jo tuhansia vuosia. Ihmiset oppivat sulattamaan ja valamaan sitä, mikä avasi ovet korujen valmistukselle. Kuparista tuli statussymboli: se oli kaunis, lämmin ja harvinainen. Sitä käytettiin lahjoina ja kauppatavarana.
Kuparikorut kulkivat pitkiä matkoja kauppareittien mukana, ja niiden muotoilu sekoittui eri kulttuurien vaikutteisiin. Kupari oli kuin aikansa sosiaalinen media – se kuljetti mukanaan tyylejä, tarinoita ja symboleita.
Kuparikoru on monelle enemmän kuin koriste – sillä on tietty tarkoitus. Monissa kulttuureissa kupari on nähty suojelevana metallina, joka tasapainottaa kehoa ja mieltä.
Kupari yhdistetään aurinkoon, maahan ja luonnon voimaan.
Kupari on perinteinen materiaali esim. seitsemännelle hääpäivälle, symboloiden rakkautta, onnea ja kestävyyttä. Kupari edustaa sopeutumiskykyä ja voimaa parisuhteessa.
Luonnon alkuaineena kuparia on kaikkialla erilaisissa muodoissa ja yhdisteinä – maassa, merissä, järvissä ja joissa, hivenaineena ja rikkaina esiintyminä maaperässä. Ihmiset, kasvit ja eläimet ovat kehittyneet sen myötävaikutuksella.
Käsin taivutettu kuparilanka korujen materiaalina on tuhansia vuosia vanha perinne. Kuparin käsityötekniikalla on edelleen vahva osa käsityökulttuurissa.
Miksi kuparikorut, kun voisit ostaa niin paljon muita korumetalleja?
Vastaus on, että kupari tuntuu elävältä tavalla, jolta muut metallit eivät tunnu. Kupari näyttää enemmän "todelliselta" kuin kirkkaat metallit. Se on uniikki materiaali. Se vaihtaa sävyä, reagoi ihon kanssa ja kantaa mukanaan tarinoita vanhoista kulttuureista. Kuparilla sanotaan myös olevan positiivisia terveysvaikutuksia iholla.
Tässä muutama kuparille ominainen piirre:
Kuparikoruissa näkyy käsityön jälki, koska puhdas kupari on erittäin muotoutuva metalli.
Kupari tuhoaa bakteereja luonnostaan, siksi se on hygieeninen valinta korvakoruissa ja lähellä ihoa.
Kupari on lämmin iholla, koska se johtaa hyvin lämpöä.
Kupari on arvokas metalli. Se on kemiallisesti sukua jalometalleille (kulta, hopea). Siksi se kestää hyvin ja säilyy kauniina pitkään, vaikka sitä kiillottaisi jatkuvasti. Puhtaassa kuparikorussa ei ole pinnoitteita, jotka kuluisivat pois käytössä. Kaikki tämä tekee siitä luonnostaan arvokkaan materiaalin. Kupari voidaan myös sulattaa ja käyttää loputtomasti uudelleen.
Kuparikoru sopii hyvin rentoihin asuihin, mutta myös juhlavampaan pukeutumiseen ilman, että se ”huutaa liian kovaa”.
Sanotaan, että kupari valitsee kantajansa. Se avautuu vain sille, joka pysähtyy ja kuuntelee. Siksi kuparikoru ei ole massakoru – se syntyy hitaudesta, rauhasta ja hetkestä, jota ei voi kopioida. Kun kupari patinoituu, se paljastaa uuden kerroksen tarinaa, aivan kuin se kuiskaisi:
“Minä muistan valon. Minä muistan maan. Ja nyt minä muistan sinut.”